Helmetin  kuukauden teema on tässä kuussa Mytologia/uskomukset (maailma)...

Keijut kai on myyttisiä olentoja, ja mää tykkään kovin keijuista, joten korvakorut siitä syntyivät:

1446601.jpg

Keijut
(tekstissä korostettu pätkä, josta korvikset sai inspiksensä)

Keijulapset syntyvät kuin pienten haltialasten näköisinä: ihon, hiusten ja silmien väri on jokin "normaali" ja siipiä heillä ei vielä ole. Värit voivat alkaa muotoutua jo ensimmäisten elinkuukausien aikana, mutta joillakin keijuilla on vielä vanhallakin iällä ruskeat hiukset, ruskeat silmät ja normaalin värinen iho ja kirkkaat siivet. Siivet tosiaankin kasvavat aluksi kirkkaiksi, läpinäkyviksi ja kiiltäviksi, mutta ne ovat erittäin herkät keijun mielessä tapahtuville asioille. Hyvin monilla keijuilla siivet ovatkin jonkin väriset.
Siivet alkavat kasvaa melko pian heti syntymän jälkeen (ilmeisesti ne olisivat synnytyksessä liian vaaralliset ja sen vuoksi keijut eivät saa niitä jo kohdussa) mutta niillä ei voi lentää vielä pitkää aikaan. Siipien koko ja muoto määräytyvät perintötekijöiden ja varhaisten ikävuosien tapahtumien vuoksi (jonka vuoksi kaksosillakaan harvoin on samanlaiset siivet). Siipien koko ei varsinaisesti vaikuta niillä lentämiseen, keijut vaikuttaisivat kyllä lentävän siipiensä avulla mutteivät varsinaisesti siivillään. Normaalisti keijut oppivat lentämään ollessaan noin kaksi- kolmevuotiaita (opittuaan ensin puhumaan ja kävelemään), riippumatta siipien senhetkisestä koosta. On hypoteettisesti mahdollista, että olisi olemassa keijuja ilman siipiä.

Keijut ovat luonteeltaan aina optimistisia, eivät kuitenkaan mitään kenttejä jotka eivät tuntisi surua tai vihaa. Päinvastoin, hyvin temperamenttisia keijuja on paljon. Keijuilla on kuitenkin ilmiömäinen kyky selvitä tunnejärkytysten yli ja optimistinen elämänasenne auttaa hyvin eteenpäin.
Keijut ovat hyvin uteliaita ja jokainen pienikin uusi asia kiinnosta keijua - oli se sitten mustien maagien seurue vaeltamassa kylän läpi tai yksinkertaisesti jotain sellaista kuin sukan neulominen.
Uteliaisuuden vuoksi keijulle saattaa kertyä hyvinkin paljon yleistietoa.

Keijut ovat kuin pieniä, siivekkäitä haltioita (siis hyvin kauniita). Keijujen keskimääräinen pituus on hiukan yli metrin. Koska keijut ovat maagisia olentoja, voi niiden ulkonäkö vaihdella niiden mielialojen mukaan. Ylensä tuollaiset muutokset tapahtuvat erittäin pitkien aikojen kuluessa, mutta kerrotaanpa joidenkin keijujen silmien värin muuttuneen punaiseksi alle sekunnissa kun he ovat suuttuneet oikein kovasti. Normaalisti keijuilla on kirkkaat siivet jotka kimaltelevat kauniisti, kirkas, vaaleahko tai ruskea iho ja luonnollisen väriset hiukset. On kuitenkin nähty keijuja, joilla on keltaiset silmät, vihreä iho ja kirkkaanpunaiset hiukset. Tämäntyyliset eivät edes ole kovin harvinaisia, vähänkin pitkäikäisen keijun persoonaan helposti tulee niin tärkeitä asioita, että ne
alkavat näkyä ulospäin.
Jotkut sanovat, että sienien syömisellä on jotain tekemistä asian kanssa, mutta tätä ei ole todistettu.

Keijuilla ei todellakaan ole minkäänlaista muotia, vaan keijut periaatteessa pistävät päälleen mitä tahansa, joka on kaunista, näytti se muiden mielestä miltä vain. Yleistä on kuitenkin se, että vaatteet
ovat kirkasvärisiä tai vaaleita, tummia värejä ei oikeastaan koskaan käytetä ja mustaa ei missään nimessä. Vaatteissaan keijut arvostavat usein keveyttä ja sitä, että niissä on helppoa lentää. Sillä ei ole mitään väliä, onko vaate ehjä. Rikkinäisyys on ihan suotavaa, eihän kiireinen matkusteleva keiju esimerkiksi ehdi tuollaisista toisarvoisista asioista huolehtimaan.

Keijut syövät marjoja ja sieniä ja pärjäävät myös ilman ruokaa erittäin hyvin, jopa useita viikkoja. Sen sijaan suruun ja tylsyyteen keiju saattaa kuihtua helpommin kuin vedenpuutteeseen.
Matkustelu on kuitenkin yleistä, toisin kuin muut rodut tuntuvat ajattelevan. Keijut vain liikkuvat usein alueilla, joilla muita ei liiku (ihmettelemässä luonnon ihmeitä ja etsimässä seikkailuja) sekä pysyttelevät mielellään vakoilemassa ihmisten ja muiden elämää salaa.
Keijut ovat hyviä pysymään piilossa pienen kokonsa ja maagisten kykyjensä ansiosta. Välillä he kuitenkin tahtovat ottaa kontaktia ihmisiin ja se on ihmisille yleensä hyvin... shokeeraava kokemus. Ei siksi, että keijut ovat niin kauniita ja harvinaisia, vaan siksi, että keijujen kyselytulva yllättää kokeneimmankin vastailijan....

Keijut saavat todella usein kaksosia, lähes yksi kolmasosa synnytyksistä.
Normaalisti raskaudet ovat erittäin helppoja, vatsa kasvaa tuskin lainkaan ja lapset syntyvät melkein vahingossa. Kuitenkin jos lapsi on puoliksi ihminen, haltia tms. On äärimmäisen epätodennäköistä, että keiju selviäisi raskaudesta. Vatsa paisuu silloin suunnattomasti ja synnytys on äärimäisen vaikea.
Keijut eivät synnyt kukkasista, toisin kuin useimmat romantiikannälkäiset maalaisihmiset ajattelevat. Ne lisääntyvät aivan samalla tavalla kuin muutkin ja keijuja on tyttöjä ja poikia. Jollain lailla keijujen määrä on sidoksissa sienten määrään tai toisinpäin, mutta tästä ei ole täyttä varmuutta.

Vaikka jotkut niinkin kuvittelevat, keijut eivät nuku talviunta. Keijumetsässä on sen verran lämmintä talvisin, että hereillä kestää olla, ruokaakin on. Sen sijaan keijut eivät ole kovin innokkaita talvimatkustelijoita.
Keijut tuntevat sienet ja kasvit todella hyvin, ja osaavat käyttää niitä monipuolisesti esim. taikoihin ja lääkkeenä.

Keijumetsä sijaitsee lähes pyöreässä laaksossa mantereen itäosassa. Keskellä keijumetsää on lähde, jonka vedessä on taikaa. Siitä tietää tuskin kukaan muiden rotujen edustaja, useimmat kuvittelevat keijumetsän olevan lähinnä ryteikköä, mutta tämä harhakuva johtuu siitä, että kovin moni ei ole metsässä käynyt.
Lähteestä lähtee pieni puro, joka muihin puroihin yhdistyessään muodostaa hopeavirran joka virtaa keijumetsästä yhä haltioiden alueelle yhdistyen usvajokeen matkallaan.
Ilmasto on metsässä lauha, kesäisin on lämmintä, talvisin sataa lunta tuskin koskaan, pakkastakaan ei ole melkein ikinä. Ympäröivillä vuorilla on mahdollista raivota valtaisa lumimyrsky samaan aikaan kun keijumetsässä on lämmin, keväinen ilma.

Keijumetsään ei saa tulla muita kuin keijuja. Tästä ei jousteta.
Keijujen ei kannata ystävystyä muiden rotujen edustajien kanssa. Tästä joustetaan usein.
Keijut eivät oikeastaan sääntöjen syitä tiedosta, mutta ne ovat kyllä selkeät. Ensimmäinen sääntö on siksi, että jos keijumetsään pääsisi joskus joku muu kuin keiju, olisi koko metsän tasapaino, erityisesti maaginen tasapaino vaarassa. Muut rodut haluaisivat häpeilemättä käyttää hyväkseen metsän rikkauksia, sieniä, korukiviä, vettä, jolla on maagisia ominaisuuksia...
Toinen sääntö siksi, että jos keiju saa lapsen jollekin muulle rodulle, on tuloksena erittäin todennäköisesti kuolema. Joko äidin tai lapsen tai molempien. (ehkä kääpiöitä lukuun ottamatta, näin ei ole kuitenkaan koskaan käynyt) Ystävyyden ja lapsenhankinnan raja on aika häilyvä, joten siksi ystävyyskin on joskus oudoksuttua. Kaikki keijut kuitenkin ovat uteliaita ja haluavat ystäviä, joten tätä sääntö rikotaan todella usein.
Mikään säännöistä ei ole mihinkään kirjoitettu ja ne ovat koko lailla viitteellisiä. Jos joku rikkookin niitä, ei häntä rangaista.

Juhlat ovat tärkeä osa iloluontoisten keijujen elämää.
Keijujen tärkein juhla on keskikesän juhla kesäpäivän tasauksena, joilloin keijut juhlivat monta päivää putkeen, syövät hyvin ja tanssivat. Silloin keijujen magia on voimakkaimmillaan ja koko metsä tuntuu kimaltelevan sienistä hohtavasta valosta.
Syntymäpäiviä juhlitaan usein, yleensä useammin kuin kerran vuodessa.
Syyspäivän tasauksen aikoihin vietetään Suurta Sienijuhlaa, koska silloin sieniä on kaikkein eniten ja sekä aurinko- että kuusieniä on yhtä paljon.

Varsinaista uskontoa keijuilla ei ole. Kaikki keijut tietävät jumalien olemassaolosta, jotkut uteliaammat tapaukset ovat jopa yrittäneet todistaa sitä. Keijut eivät palvo jumalia millään tavalla, vaan ovat sitä mieltä, että jumalatkin ovat onnellisia jos keiju itse on.
Keijut kunnioittavat sieniään hyvin paljon, mutta tuota kunnioitusta ei voi kuitenkaan kutsua palvomiseksi saati uskonnoksi. Sieniään loukanneista keijut eivät kuitenkaan pidä.

Keijuilla ei ole avioliittoinstituutiota, vaikka nämä ylensä sitoutuvatkin kumppaneihinsa loppuelämäkseen. Siihen ei kuitenkaan ole mitään seremonioita, sitoutuminen vain tapahtuu. Erojakin tietysti sattuu, mutta se on erittäin harvinaista, keijut ovat erittäin hyviä löytämään itselleen juuri "sen oikean". Keijujakin on mennyt seremonioiden kanssa naimisiin: ihmisten ja haltioiden kanssa. Tätä tapahtuu harvoin ja tuollaisista liitoista syntyvät lapset ovat vielä harvinaisempia, mutta sitä kuitenkin tapahtuu. (Naispuolisen keijun on erittäin vaikeaa synnyttää suurikokoisempaa lasta ja naispuoliset ihmiset taas eivät usein pidä keijumiehiä viehättävinä avioliittomielessä.)


Keijuilla on paljon magiaa, joka perustuu keijupölyn käyttöön. Magia on kuitenkin aika harmitonta, vahinkoa tekevää magia keijuilla ei ole, ei myöskään parantavaa paitsi Tietäjällä. Keijutaikoja esim. näkymättömyys, sokeus, valo, haavansidonta (ei siis paranna, mutta pysäyttää verenvuodon) jne. yleisesti aika paljon kaikenlaisia käytännön asioita korvaavia taikoja.
Keijut eivät osaa syntymästään asti magiaa, voisihan se ehkä olla lapselle vaarallista. Ensimmäiset taikansa keiju oppii kolmen- neljänvanhana, samoihin aikoihin kun oppii lentämään tai sen jälkeen. Magiaa opitaan mahdollisesti samaan tapaan kuin puhumaan - ottamalla esimerkkiä vanhemmilta. Lapsille annetaan sienipölyä leikkikaluksi vähän niin kuin savenpala ihmislapselle - ennen pitkää lapsi oppii tekemään sillä asioita.